Sri Lankan
lapsimarttyyrit
Nyt kun pöly on jo laskeutunut Sri Lankassa, ja uusia alkuja
otetaan, ihmetystä edelleen herättää se todellisuus, jossa tässä maailmassa
elämme.
Iskujen aikaan nettimaailma kihisi: voisi kuvitella että
kaikkien google- ym. hakujen keskiönä olisi ollut tuo karmea tapahtumasarja.
Mutta ei. Verrattuna kaikkiin ko. Sri Lanka- hakuihin, eräs toinen tapahtuma
keräsi seitsemän (7) kertaa enemmän hakukertoja. Mikähän?
No, eräs rakennus vähän paloi Ranskassa. Kukaan ei kuollut
ja muutoinkin henkilövahingot jäivät enemmän tai vähemmän välillisiksi. Joskin
rakennuksen katolla olleet ”pirupatsaat” – khimairat (demoniset hybridit,
risteytykset) ja gargoilit (demonit) ilmeisesti ainakin vähintään pahoittivat mielensä
savukaasuissa – näitähän kirkkojen katoilla tietysti ja ymmärrettävästi enimmäkseen
on(ko)(?).
Mutta nyt täsmätodiste siitä, että kansainvälisen tiedottamisen osalta elämme siinä elokuvan Matrixissa. Sillä uskallan väittää, että se mitä seuraavaksi kerron, on täysin uutta tietoa suurimmalle osalle lukijoista:
Iltalehti kertoi sankari-isästä, joka uhrautuvalla
toiminnallaan oli estänyt ehkä satojen lisäkuolleiden syntymisen. Artikkeli
päättyi tarkennukseen: ”Juttua korjattu 27. huhtikuuta 2019 klo 17.32:
Vaihdettu sana ”sunnuntaikoulu” sanaksi ”pyhäkoulu”.”
Kiitos, Iltalehti – sillä juuri tämä pyhäkoulu jää
marttyyrien historiaan yhtenä suurimmista uhrauksista.
Monissa pyhäkouluissa kysytään ikäänkuin uskon rakentamiseksi
ja harjoitukseksi, “kuinka moni olisi valmis jopa kuolemaan Kristuksen tähden?”.
Näin kysyi myös pyhäkoulun opettaja kyseisenä pääsiäisaamuna Sri Lankassa.
Jokainen lapsista nosti velvollisuudentuntoisesti kätensä.
Muutama minuutti myöhemmin tämä srilankalainen
pyhäkoululuokka siirtyi Zion Church’in pääjumalanpalvelukseen mukaan, ohittaen
eteispihan jossa vieras mies jututti seurakunnan johtajia. Mies oli havainnut,
ettei lähistöllä olleessa katolisessa kirkossa, itärannikon Batticaloassa,
ollut pääsiäisaamun messua, ja kyseli milloin palvelus alkaisi täällä. Hän
tiedusteli parantamispalveluksesta.
Silminnäkijöiden mukaan mies hikoili todella runsaasti. Pastori
pyysi häntä ottamaan reppunsa selästään. Seuraavaksi räjähti — monet sisällä
olijoista luulivat sitä generaattoriksi.
Puolet pyhäkoululaisista kuoli heti paikalla.
“Kaikki lapset olivat vastanneet opettajansa kysymykseen
nostamalla kätensä ylös, ja he osoittivat reippaan omistautumisensa Jeesukselle
sytyttämällä symbolisen kynttilän,” muisteli seminaarin johtaja. “Niin monelle
niistä lapsista, se oli heidän viimeinen ylistystekonsa Jumalalle.”
Lopulta vähintään 26 Kristuksen palvelijaa—mukaanlukien 16 lasta—kuoli
ja 100 vammautui Zion’issa, mikä on karismaattinen seurakunta kuuluen
Fellowship of Free Churches in Sri Lanka- kirkkokuntaan.
Mutta näinhän se menee: ne asiat, jotka katsotaan kansalle
tärkeäksi, pääsevät kyllä päivittäin lööppeihin – olivat ne sitten hatusta
temmattuja tai muuten sumutusta (vrt. ilmastovouhotus). Mikäli kristitty
siirretään väkivaltaisesti tästä ajasta ikuisuuteen, nähdään se melkein
helpotuksena – vaikka kyseessä olisi pieni lapsi. Mietipä sitä että 70%
suomalaisista kuuluu ev lut kirkkoon: jo perusmatematiikka osoittaa kyseessä
olevan kiinnostavan kohderyhmän journalismille. Mutta faktojen ja totuuden
sijasta sille syötetäänkin kaikkea näennäistärkeää - ja suoraa valhetta.
Mutta ”se” ei tästä parane – vaan pahenee, sillä nuo
iskutkin ovat osa Kristuksen mainitsemien synnytystuskien alkua; tuskien jotka
kiihtyvät ja voimistuvat. Tarkistapa siksi oma ”kompassisi”: millä puolella ”maailmaa”
olet (Room. 8:9).
”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja
nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä."” (Luuk. 21:28).
Olli-Pekka Tuikkala
Lähteet:
Raamattu
