Blog

Ihmiskoe nimeltä ”sosiaalinen etäisyys”: 14- vuotiaan tytön opinnäytetyö

Jeffrey A. Tucker kirjoitti todella asiaa – joten antaapa hänen puhua:

”Nyt aloitetaan valtava hanke - joka on sitten esillä tuhansissa artikkeleissa ja uutislähetyksissä päivittäin - jollain tapaa normalisoida reilun kahden viime kuukauden lukitus ja kaikki sen tuhot. USA ei sulkenut koko maata vuosina 1968/69, 1957 tai 1949-1952 tai edes vuoden 1918 aikana. Mutta pelottavina päivinä maaliskuussa 2020 se tapahtui meille kaikille, aiheuttaen sosiaalisen lumivyöryn, kulttuurisen ja taloudellisen tuhon, josta puhutaan vielä pitkään.

Missään ei ollut mitään normaalia. Yritämme nyt selvittää, mitä meille tapahtuu - vuosikymmenien ajan tästä eteenpäin.

Kuinka ihmeessä väliaikainen suunnitelma sairaaloiden kapasiteetin säilyttämiseksi muuttui kahden tai kolmen kuukauden väliseksi, lähes universaalisti pidetyksi kotiarestiksi, joka lopulta aiheutti työntekijöiden epämääräisiä lomailuja 256 sairaalassa, kansainvälisten matkojen pysähtymisen, 40 prosentin työttömyyden alle 40 000 dollaria vuodessa ansaitsevien ihmisten keskuudessa, jokaisen taloudellisen sektorin tuhoa, joukkosekoilua ja demoralisointia, kaikkien perusoikeuksien ja -vapauksien täydellistä jättämistä huomiotta, puhumattakaan yksityisen omaisuuden massa- takavarikoimisesta miljoonien yritysten pakottamisella sulkemiseen?

Riippumatta ko. vastauksesta, sen on oltava sitten omituinen tarina. On todella yllättävää, kuinka viimeaikainen tämä lukkiuttamisen ja sosiaalieristämisen takana oleva teoria todella on. Sikäli kun kukaan suostuu kertomaan, se ”älykoneisto”, joka aikaansai tämän sotkun, keksittiin 14 vuotta sitten, eivätkä ne keksijät olleet epidemiologeja vaan tietokone-simulointimallittajia. Eivätkä sitä hyväksyneet kokeneet lääkärit – jotka itse asiassa varoittivat kiihkeästi tekemästä sitä - vaan poliitikot.

Aloitetaan termillä ”sosiaalinen etäisyys”, joka on mutatoitunut pakotetuksi ihmisten toisistaan erottamiseksi. Ensi kertaa kuulin tuon termin vuoden 2011 elokuvassa ”Tartunta” (Contagion). Ensimmäinen kerta, kun termi ilmestyi New York Times- lehdessä, oli 12. helmikuuta 2006:

"Jos lintuinfluenssa muuttuu pandemiaksi, kun Tamiflu ja muut rokotteet ovat vielä työn alla, asiantuntijat sanovat, että useimmille amerikkalaisille ainoa suojaus on vain "sosiaalinen etäisyys", mikä on uusi poliittisesti korrekti tapa sanoa" karanteeni"."

Mutta etääntyminen käsittää myös vähemmän dramaattiset toimenpiteet, kuten kasvonaamarien käyttämisen, hissien käytön välttämisen ja kyynärpäätervehdykset. Nämä asiantuntijat sanovat, että tällaiset stratagemit kirjoittavat tapaamme, jolla olemme vuorovaikutuksessa, ainakin niinä viikkoina, kun influenssa-aallot vyöryvät ylitsemme."

Sitten “kuvaan” astuu high-school’ilainen, 14- vuotias tyttö. Hänen nimensä on Laura M. Glass – joka kumma kyllä kieltäytyi haastattelusta hiljattain, kun Albuquerque Journal teki syväluotauksen ko. historiaan.

Laura, vähänä apunaan isänsä, väsäsi tietokonesimulaation mikä osoitti kuinka ihmiset – perheenjäsenet,  työtoverit, koulujen oppilaat, ihmiset eri sosiaalisissa tilanteissa – toimivat. Laura havaitsi, että koululaiset ovat keskimäärin tekemisissä 140 henkilön kanssa päivittäin, enemmän kuin mitkään muut ryhmät. Perustuen tuohon havaintoon, hänen tietokoneohjelmansa osoitti että kuvitellussa 10,000 ihmisen kaupungissa, heistä 5,000 altistuisi pandemian aikana jollei mitään tehtäisi, mutta vain 500 altistuisi jos koulut suljettaisiin.

Lauran nimi näkyy ko. perustavan laatuisessa raportissa joka peräänkuuluttaa karantenisointia ja pakotettua ihmisten eriyttämistä. Lausunnon nimi on “Targeted Social Distancing Designs for Pandemic Influenza” (v. 2006). Se asetti käytännön mallin pakkoeriyttämiselle ja tuki sitä hyvillä kokemuksilla v. 1957. He päätyivät rauhoittavaan toiveeseen, joka tarkoittaa totalitaarista sulkemista; kaikki esitettiin faktanomaisesti.

Sosiaalisesti etäistyttävien strategioiden toteuttaminen on haastavaa. Ne on todennäköisesti asetettava paikallisen epidemian ajaksi ja mahdollisesti siihen asti, kunnes kantakohtainen rokote on kehitetty ja jaettu. Jos strategian noudattamisaste on korkea tänä aikana, epidemia yhteisössä voidaan välttää. Jos naapurimaiden yhteisöt eivät kuitenkaan käytä näitä toimenpiteitä, tartunnan saaneet naapurit jatkavat influenssataudin levittämistä ja jatkavat paikallisen epidemian kestoa, vaikkakin pienemmällä tasolla, jota terveydenhuoltojärjestelmät voivat helpommin käsitellä.

Toisin sanoen, tuo kaikki oli vain lukion tiedekoe, josta lopulta tuli maan laki - ja vieläpä kiertotien kautta, jossa ajajana ei ollut tiede, vaan politiikka.

Ja tämän tarinan pääkirjailija oli Lauran isä, Robert J. Glass, Sandia National Laboratories -yhtiön monimutkaisten järjestelmien analyytikko. Hänellä ei ollut lääketieteellistä koulutusta, eikä etenkään immunologian tai epidemiologian asiantuntemusta.

Mutta mitä oikeat osaajat sitten vuorostaan sanovat: tutkitaanpa ammattilaislausunnon “Disease Mitigation Measures in the Control of Pandemic Influenza” terveiset. Heidän paperinsa on huomattavan selkokielinen vastustaja koko karantenisointimallille:

-         Ei ole olemassa historiallisia havaintoja tai tieteellisiä tutkimuksia, jotka tukevat ryhmien rajoittamista karanteenilla

-         Laajamittaisen karanteenin kielteiset vaikutukset ovat niin äärimmäisiä (sairaiden pakkosiirtäminen terveiden sekaan, suurten populaatioiden täydellinen liikkumisen rajoittaminen, vaikeudet saada kriittisiä tarvikkeita, lääkkeitä ja ruokaa karanteenialueella oleville ihmisille), että tämä lieventävä toimenpide olisi kokonaan poistettava vakavasta harkinnasta ...

-         Matkarajoitukset, kuten lentokenttien sulkeminen ja matkustajien seulonta rajoilla, ovat historiallisesti olleet tehottomia.

-         On kohtuullista olettaa, että lentomatkojen tai junamatkojen sulkemisesta aiheutuvat taloudelliset kustannukset olisivat erittäin korkeat, ja kaiken lentoliikenteen tai junamatkailun keskeyttämiseen liittyvät yhteiskunnalliset kustannukset olisivat äärimmäiset ...

-         Tällaisten toimenpiteiden toteuttamisessa esiintyvät ongelmat ovat valtavia, ja poissaolon ja yhteisön hajottamisen toissijaiset vaikutukset sekä mahdolliset haitalliset seuraukset, kuten yleisen luottamuksen menetys hallitukseen ja karanteeniin sijoitettujen ihmisten ja ryhmien leimaaminen, ovat todennäköisesti huomattavia.

-         Kokemus on osoittanut, että epidemioiden tai muiden haitallisten tapahtumien kohteeksi joutuneet yhteisöt reagoivat parhaiten ja vähiten ahdistuneena, kun yhteisön normaali sosiaalinen toiminta on vähiten häiriintynyt. Vahva poliittinen ja kansanterveysjohtaminen rauhoittamiseksi ja tarvittavan sairaanhoidon varmistamiseksi on kriittinen tekijä. Jos jommankumman nähdään olevan vähemmän kuin optimaalinen, hallittavissa oleva epidemia voi siirtyä kohti katastrofia.

”Hallittavissa olevan epidemian kohtaaminen ja sen muuttaminen katastrofiksi” ... tuo edellinen sitten taas näyttää hyvältä kuvaukselta kaikesta siitä, mikä on tapahtunut vuoden 2020 COVID-19-kriisissä.

Joten kysymys kuuluu: miten ihmeessä tuo äärimmäinen näkemys pääsi valtaan?

New York Timesilla on vastaus tähänkin:

[Bushin] hallinto lopulta otti saman puolen sosiaalisen etääntymisen ja sulkemisten kannattajien kanssa - vaikka heidän voittonsa huomioitiin muualla kuin kansanterveyden piirien ulkopuolella vain vähäisessä määrin. Heidän politiikastaan tulisi perusta hallituksen suunnittelulle, ja sitä käytettäisiin laajasti pandemioiden valmisteluun tehdyissä simulaatioissa ja rajoitetussa määrin vuonna 2009, H1N1-nimisen influenssan puhkeamisen aikana. Sitten tuli koronavirus, ja tuo äärimmäinen suunnitelma laitettiin toimimaan ympäri USA:a – ja koko maailmaa - ensimmäistä kertaa...

”Kuinka kauan? Mitä on mielessä noilla profeetoilla, jotka ennustavat valhetta, ennustavat oman sydämensä petosta?” (Jer. 23:26).

Olli-Pekka Tuikkala

Lähteet:

Raamattu